Jos on jollakulla huterot liikkeet, niin se voi kai johtua siitä, että kun nojaa toisiin, niin sen tuloksena tuleva liikkumistapa on jotenkin heikko, voimaton, ei-niin-tukeva, kuin kapeaa perspektiiviä tai pitkälti pelkkää ulkolukua käyttävän, ainakin verrattuna omaan taitotasoosi. Aiúttaisiko siis huomata, että itse osaa paljon paremmin monta asdiaa elämässä.
Vanhusten tutisevien liikkeiden luulisi olevan samaa kantaa, mutta osasyy voi olla oman (tai muiden) koulutetun teiriaperspektiivin heikko laatu verrattuna kokeneenomaan ajatteluun tai niin ikään iäkkäiden tuttavien ajatteluun ym taitoon.
Nuorella sairastavalla tutisevat liikkeet saattaisivat liittyä kaupan tuotteiden hienouden ylivertaisuuden huomaamiseen, kun joku tuo ruokaa, ja myöhemmin sen muistaessa, eli siis epävarmuutta oman perspektiivin toimivuudesta ja taitavuudesta. Ajattelukin on joskus sairastaessa ihan jumissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti