Tein viiem huhtikuussa vuodenaikakirjoitukseeni http://finnishskills.blogspot.com/2014/11/living-with-seasons.html sävelmänpätkän siitä, miten juuri sulanut tie houkuttelee juoksupyrähdykseen, ja mallina oli liian lihava japaninpystykorvani sekä käsityn liikunnan viuh-mallisuudesta:
Ulkolua tarvitsee tottumatonkin vähintään 5min päivässä, kunnon ulkoiluvaatteet päällä ja puoli tuntia olisi parempi. Tarvitsee olla maisemassa puita ja mieluusti elämää, ja katsella, kun kulkee ulkona, vaihdella nopeutta, etsiä hyviä virekeitä hyvältä tuntuvia tapoja ulkoilla ja liikkua ulkona aika reippaasti, niin jotenkin siitä vireestä sitten oppii liikuntaakin.
Tuosta vuodenaikakirjoituksestani saattaa olla iloa, siitä on sekä suomen- että englanninkielinen versio. Ainakin elokuulla pätkä loppukesän intiaanista olisi hyvä lukea, sillä se opettaa syksyn taitoja helpon onnistuneessa muodossa, motivoivassa.
(Tässä olisi huomioitava, että japaninpystykorvani kuoli hellepäivänä kesäkuussa 2019, ja ettei minulla ole lääketieteen alan kokemusta, joten esim. sairaaloiden epäenergisyyteen ja siihen, että sairailla on ollut huonoa onnea, en oleosannut tätä suhteuttaa. Lihavista osalla saattaa olla sydänkohtauksen vaara, joten varovainen pitää olla ja elävöittävä eikä epäenerginen, sekä tunteidenmukainen eikä pakolla tai kovin työmäisesti tekevä, siis olisi suosittava musiikkimaisia piirteitä eikä raatamista kraah-mallilla.)
16.9.2019 Tollanen toinen sävelmänpätkä avuksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti