En tätä kyllä ollenkaan osaa, mutta olen vuosien myötä oppinut sentään jotakin.
Koulussa opitaan yksi iso teoriaperspektiivi, joka on jotenkin jäykkä, muuttumaton ja tietyllä tavalla rakennettu, siis objektiivisesti ja mikä olisi hyvä opettaa nuoremmalle polvelle. Kaikki ammattialat eivätole ollenkaan yhtä objektiivisia vaan pikemminkin moni ala on käytännön tekemistä, jossa ihmisillä on sitä sun tätä osaamista ja eri tilanteita. Virhewiden korjaamisessa ylipäätään ei yleensä mennä vaiuhdilla koko kokonaisuutta läpi vaan juututaan käymään kerrankin oikein läpi yksi yksittäinen kohta, ja jos se ei jonkun suttuisen tai vastentahtoisen tai jämähtäneen pään kanssa onnistu, niin kysytään neuvoa toiselta, jotat saadaan virhe korjattua ja se sitten otettua huomioon kokoanisuudessa. Sairaanhoidon alalla on tyypillistä, että lääkärit ja sairaanhoitajat yms saavat paljon tautitartiuntoja, altistusta tms, ja niin he voivat olla vajaakuntoisia, jotenkin vain sumussa uida työpäivän läpi, jolloin virehitätulee enemmän, ja niiden korjaamiseen usein tarvitaan selväpäisemmän aoua. Jos tilanne ei ole kokonaan selkeä, niin olis olennaista saada pääasiat hyvälle tolalle nyt ja tulevaisuudessa, esim. kyllin hyvän lääkärin tms valitsemalla. On tärkeää myös, etteo tehdä mitään isoa kiireellä, jos potilas ei sitä välttämättä kannata, jos se ei ole hänen toiveidensa muakista. Jos hoityohenkilökunta ei toimi kyllin taitavasti ja kyllin sovussa hoidettavan toiveiden kanssa, niin ei pitäsi olla heidän hoidettavanaan, vaan valita jokin muu vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti