Ruokaa pitäisi syödä tarpeen mukaan,mutta yleensä ainakin yksi tai kaksi suupalaa ja siitä omista tuntemuksistaan sitten tietää, tekikö se hyvää ja paljonko silloin tarvitsee ruokaa ja minkälaista ruokaa: tuhdimpaa, kevyempää, vitamiinirikkaampaa, perusruokamaisempaa, vaihtelua, eri ravintoaineita, jotakin tietyntyyppistä vai mitä.
Ruuan pitäisi tehdä olo ja jaksavaisuus hyviksi seuraaviksi muutamaksi tunniksi sellaiseen elämään kuin mitä aikoo silloin elää ja mihin taidot on, mikä on tervehenkistä ja kyllin viihtyisää. Jos taitoja puuttuu tai viihtyvyys on huono,niin sitä voi väliaikaisestipaikata tuhdimmalla ruualla mutta parempi olisi opetella nuo taidot ja elämäntaidot, elämänviisaus. Eli syödessä kuulostellaan, että jos lopetan aterian tähän, niinjaksanko hyvin,el'äväisesti, soivasti seuraavat tunnit? Jos jaksan lyhyemmän aikaa, niin mikä ruokamäärä toisi riittävän jaksavaisuuden, syö sitten sen verran. Jos elämänkokemus ei näytä menevän soivaksi, niin lisää tervehenkisyyttä, tuoreita hedelmiä tai vihanneksia ja eri ravintoaineita ruokaympyrän mukaan.
Sitä, mitä ruokaa kaipaa, kuulostellaan, vertaamalla terveeseen hyvin sujuvaan elämään, sen vireeseen ja meininkiin. Olenko liian valju ja voimaton nyt,silloin pitäisi syödä ateria. Jos söisin tuhdimmin, niin olisiko meininki silloin jaksavainen ja hyväntuulinen, hyvällä huomiokyvyllä ja täydellä ymmärryksellämukana, liikkuminen helppoa ja miellyttävää? Jos söisi esim. leikkelemakkaraa, niin olisiko se oikeantyyppistä ravintoa, entä määrä rasvan suhteen, olisiko kalamaisempi parempi tai juurespihvi, tarvitsevatko ne jotakin toisentyyppistä rasvaa,esim. juoksevaa, olisiko siinä hyvä salaatti tai raaste mukana, täydentäisikö sen maidolla, täysmaidolla vai rasvattomalla, kaipaako jotakin muuta, mitkä keitetyt vihannekset sopisivat ruuan kanssa ja miten laitettuina,entä puhdasta vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti