Joillakin suruaika venyy kamalan paljon pidemmäksi kuin mikä on luonnollista, niin että välitön kuoleman tajuamisen hetkikin voi venyä kuukausiksi ja muun elämän jatkaminen jää kauemmas. Silloin on kai yrittänyt jatkaa sosiaalista suhdetta entiseen tapaan, vaikka toinen kuoli. Elämänpiiri on voinut olla kotipiirissä juuri pärjäävä ja siksi olisi olennaista harjoitella muun elämän taitoja, jotta muu elämä kantaisi. Esim. lukea jotakin sanomalehteä, jonka näkökulma on pikemminkin koulutettu ("niinhän se menee, mitä siitä?") kuin näkemyksellinen (jolloin sosiaaliset suhteet värittävät tekstin lukutapaa). Kun muu elämä kantaa ja ei yritä jatkaa arkea kuin muille kuuluisi pitää seuraa siihen tapaan kuin millainen perhe aiemmin oli, niin elämästä kai tulee toimeliaampi koululaisen tapaan ja taas näkemyksellinen vanhemman ihmisen tapaan sosiaalisessa seurassa viipyvä tekemisentapa jää vähemmälle, ja niin elämä ei ole niin samoilla urilla, vaan toisenlaisesta elämänsisällöstä' ja toisenlaisesta elämänpiiristä jatoisenlaisesta tekemisentavasta, koululaismaisemmasta, löytyy toimivampi elämänpiiri.
Muisiikki on hyväksi.
Kehoa ei saa jännittää paikoilleen eikä pitää hengettömän vähenergiaisen lötkösti.
Ulkoilu ja luonnon kauneuden ihaileminen aina jossain välissä auttaa tavoittamaan tervehenksiyyttä,
Tervehenkinen yhteiskuntakelpoisuus tekee sen, etteivät asiat mene myyttyyn vaan yhteisön kulttuurin viisaus kantaa omankin elämän toimivalle tolalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti