"
Traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD
(Posttraumatic Stress Disorder) liittyy poikkeuksellisen uhkaaviin tai
katastrofaalisiin tapahtumiin, jotka aiheuttavat todennäköisesti
voimakasta ahdistuneisuutta.
Hätäkeskuspäivystäjät
eivät työssään suoraan näe kuolleita, loukkaantuneita tai väkivallan
seurauksia, mutta he kuulevat hätäpuhelun kautta jatkuvasti niin
perheväkivaltaa, epätoivoa kuin paniikkiakin.
PTSD:hen
liittyy esimerkiksi, että siitä kärsivällä on tapahtuneesta jatkuvia
muistikuvia, painajaisunia ja hetkellisiä takaumia, jotka voivat olla
rajuja."
Jatkuvat muistrikuvat viittaavat kai siitä, että henkilön mielestä tilanteessa oilisi jotakin korjattavaa ja hän itse osaisi sanoa, mikä tekijä pitäisi korjata ja miksi ja millä tavoin se esimerkiksi voitaisiin ainakin osin saada paremmalle tolalle. Painajaiusuni myös viittaa siihen, ettö henkilön mielestä tilanteessa on toimittu väärin, esim. painotukset väärin, ja arklijärki kai osaisi sanoa paremman keinon. Hetkelliset takaumat kai liittyvät arvopainotuksiin, jotakin niihin liittyvää pitäisi kai painottaa enemmän, otta aperustaksi koko jutun käsittelyssä, sanoo henkilön tervehenkisyyden taju, eheyden taju tms.
"– Hätäkeskuksessa on niin paljon samanlaisia tekijöitä, että olisi
omituista, jos hätäkeskuspäivystäjien keskuudessa ei kärsittäisi
pitkäkestoisesta työperäisestä kumulatiivisesta stressistä ja jopa
posttraumaattisesta stressistä."
Jos henkilöllä on mielessä jotakin kannettavaa, jokin emotionaalinen tai elämänviisaudella kannettava taakka, niin silloin huomiota riittää vähemmän muuhun. Jos silloin viereinen työntekijä on hajamielinen ja merkitsee näkyviin kaavamaista perspektiiviä esim. aikatauluja ruutumallilla, ym kaavamaista, niin väsyneen tai heikkokapasiteettisen on vaikeampi verrata ajatuksiaan hänen arkijärkiseen puoleensa ja niin hän voi joutua rytmitetyksi kaavamaiseksi seuransa myötä ja kaavamaisella tekemisentavalla ihmienn stressaa enemmän. Arkijärkinen vaihtelevanrytmisyys ja tunnelmatju auttaisiavt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti