Naarasankeriaiden kerrotaan kuolevan kudun jälkeen. Niillä kai pää litistyy, silmät paisuvat ja peräpää lyhenee ja paksunee(??), mitkä kai ovat aivan nuoren kalapoikasen piirteitä, kun se ihmettelee maailmaa eikä vielä ole taitava. Jos ne kerran tulevat naaraalle, niin naaras kai on jo kalanpoikasten huomion kohde ja kalanpoikaset moni mieltää tärkeiksi, ainakin neitse, ja naaraan kai erillistä elämää eläväksi vaikka se olisi poikasten tai kudun seurassa. Liian lähelle tulevat piirteet ovat kai teoriaperspektiiviä tia kalanpoikasten seurallisuutta, minköä ei olettaisi vaativan naaraalta kuin vain osan kapasiteettia, kalanpoikasten puoleisen, ja niin sen kai kuuluisi olla vanhemman polven tuttavan tapainen eikä vaaliva kuin vain jonkin verran vanhempi naaraspuolinen kala. Vastaavasti teoriaperspektiivin tason yhteys olisi hetkittäisi tiedotuksia eikä kalanpoikasten seurassa koko kapasiteetilta. Ja muiden kiinnostus kalanpoikasiin ja suusien kalanpoikasten tekoon olisi huomattava, merkittävä omat kiinnostuksenkohteensa myös näkyviin.
Voisko pikkuankeriaat syödä jotakin poimulehden tapaista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti